EsthGr 14

Esterin rukous kansansa pelastuksesta. 1Ja kuningatar Ester käänsi myös itsensä Herran tykö senkaltaisessa kuoleman hädässä, 2Ja riisui kuninkaalliset vaatteet, ja puki itsensä murhevaatteisiin, ja kalliin veden ja balsamin edestä hajoitti hän tuhkaa ja tomua päänsä päälle, ja nöyryytti ruumiinsa paastolla. 3Ja joka paikassa, kussa hän ennen iloinen oli ollut, repi hän hiuksiansa, ja rukoili Israelin Jumalaa ja sanoi: 4Herra, joka meidän ainoa Kuninkaamme olet, auta minua viheliäistä, ei minulla ole muuta auttajaa kuin sinä yksinäs, ja hätä on käsissä. 5Minä olen minun isältäni kuullut, Herra, ettäs Israelin kaikista pakanoista eroittanut, ja meidän isämme vanhasta ijankaikkiseksi perinnöksi omistanut olet, ja pitänyt, mitäs heille puhunutkin olet. 6Me olemme sinun edessäs syntiä tehneet; sentähden olet sinä meitä antanut meidän vihollistemme käsiin. 7Herra, sinä olet vanhurskas; sillä me olemme heidän jumaliansa palvelleet. 8Mutta ei he nyt siihen tyydy, että he suuresti meitä vaivaavat; 9Vaan voittonsa he lukevat jumalainsa voimaksi, ja tahtovat sinun lupaukses tyhjäksi tehdä, ja sinun perintös hävittää, ja niiden suut, jotka sinua kiittävät, tukkia, ja sinun templis ja alttaris kunnian hävittää, 10Ja pakanain suut avata ylistämään jumaliansa, Ja kuolevaista kuningasta ijankaikkisesti ylistämään. 11Herra, älä anna valtikkaas niille, jotka ei mitään ole, ettei he meidän vaivaisuuttamme nauraisi, vaan käännä heidän aivoituksensa itse päällensä, ja muista sitä, joka sen meitä vastaan matkaan saattaa. 12Muista meitä, Herra, ja ilmoita itses meidän tuskassamme, ja vahvista minua, Herra, sinä kaikkein jumalain ja sotajoukkoin Jumala. 13Opeta minua, kuinka minun jalopeuran edessä pitää puhuman, ja käännä hänen sydämensä, että hän meidän vihollistamme rupeais vihaamaan, niin että hän itse joukkoinensa hukkuis. 14Ja holhoo meitä kädelläs, ja auta minua, sinun piikaas, jolla ei muuta apua ole kuin sinä, Herra, ainoasti, 15Sinä, joka kaikki asiat tiedät ja tunnet, ettei minulla ole iloa siitä kunniasta, joka minulla jumalattomain tykönä olla taitaa, eikä mielisuosiota pakanalliseen ja muukalaiseen naimiseen. 16Sinä tiedät, että minun se tehdä täytyi, ja en lue miksikään sitä kunniallista kaunistusta, jota minä pääni päällä kannan, kuin minun koreileman pitää, vaan pidän sen niinkuin saastaisen rääpäleen, ja en sitä kanna muulloin, vaan silloin kuin minun koreileman pitää. 17Ja en minä ole koskaan Hamanin kanssa syönyt, enkä iloissani ollut kuninkaan pöydällä, en myös ole juonut uhrien viinasta. 18Ja sinun piikas ei ole koskaan iloissansa ollut, sittenkuin ; minä tänne tulin tähänasti, vaan ainoasti sinussa, Herra, Abrahamin Jumala. 19Kuule hyljättyin ääni, sinä väkevä Jumala ylitse kaikkein, ja pelasta meitä jumalattoman käsistä, ja vapahda minua minun tuskistani!

Tämä olkoon viidennen luvun alun selitys: Ester löytää armon kuninkaan edessä.